Artikkelin kirjoittaja on Tampereen Yliopiston työelämänprofessori Matti Apunen. Apunen on poliittinen mielipidevaikuttaja, joka toimi Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajana vuosina 2010-2019. Tätä ennen hän oli Aamulehden päätoimittaja vuosina 1998–2010. Apunen on myös Yleisradion hallituksen puheenjohtaja.
Työpaikkojen suuri ihmiskoe
Tapasin vuosia sitten kadulla mainostoimistovaikuttaja Ami Hasanin ja kerroin viattomasti, että teen osan työviikostani etänä. Ami hihitteli ja sanoi, että ”kyllä sun etätyösi tiedetään”. Ensimmäisenä päivänä jätät parran ajamatta, toisella viikolla läppärin avaaminen tuntuu vaikealta ja hetken päästä kiukuttelet, että miksi toimistolta soitellaan koko ajan – eikö ne tajua miten raskasta täällä on!
Mainio etätyön karikatyyri, johon tiivistyy se mitä asiasta yleisesti ajatellaan. Samaan aikaan vakuuttelemme, että kotioloissa häiriöt ovat vähäisempiä ja keskimääräinen henkilökohtainen tehokkuuteni paljon parempaa kuin toimistolla. Ja tietenkin sanomme niin: muun sanominen olisi työntekijän näkökulmasta tyhmää. Mutta samaan aikaan kaipaamme ihmisten kohtaamista ja kahvihuoneen suunsoittoa.
Koronasta tuli jättiläismäinen ihmiskoe, joka pakotti yritykset miettimään muutamia ydinkysymyksiä. Kuinka paljon kallista toimistotilaa on järkevää pitää vajaakäytöllä? Voiko ihmisen ahkeruuteen vain luottaa? Onko ihminen tehokkaampi omissa oloissaan ja miten etätyöntekijää ohjeistetaan?
Nämä ovat kaikki sinänsä aiheellisia, mutta vanhan maailman kysymyksiä. Niiden taustalla on ajatus säästöstä (tilat), valvonnasta (ahkeruus) ja tayloristisesta mittaamisesta (tehokkuus). Parempi kysymys olisi se, miten hybridityö vaikuttaa työntekijän ja yrityksen suhteeseen ja miten se muuttaa johtamista. Hybridityö ei ole nice-to-have, kiva lisä, vaan kilpailun väline.
Etätyön mahdollisuus kiihdyttää kilpailua kyvykkyyksistä. American Worker Surveyn mukaan 42 % työntekijöistä ilmoitti vaihtavansa työpaikkaa, jos nykyinen työnantaja ei jatkossa tarjoa etätyömahdollisuutta.
Kehotan silti tulkitsemaan kyselyitten mielipiteitä suurella kriittisyydellä. Hybridityön ylistys voi olla kätketty viesti jostain muusta organisaation ongelmasta.
Työelämä ja johtaminen tulevaisuudessa
Hybridityö on hankalampi johdettava kuin fyysisesti täysin hajautettu organisaatio. Ongelmana on rajankäynti läsnäolon ja etätyön välillä. Tarvitaanko etätyön tekemiselle erityisiä kriteerejä? Ja vastaavasti: Milloin ja millä perusteilla voidaan vaatia kaikkien läsnäoloa?
Pandemian pakottama etätyö on esimerkki siitä, mitä ekonomistit kutsuvat luovaksi tuhoksi. Poikkeustila antoi mahdollisuuden kokeilla asioita, joihin vanha toimintamalli ei taipunut. Minun puolestani tuho voisi koskea ensimmäisenä palavereja, joihin varataan tunniksi kokoushuone ja viinerit – ja sitten käytetään säädetty tunti ja syödään pullat, koska ne ovat siinä. Palaveri on prosessiorientoituneen maailman monumentti, joka ei juurikaan mieti omaa olemustaan.
Hybridityö antaa mahdollisuuksia tulosorientaatiolle ja ad hoc -organisoitumiselle. Toisaalta epäilen, että tähän mahdollisuuteen tarttui nytkään hyvin harva yritys. Etäpalaverit jäsähtivät nopeasti samanlaiseksi rutiiniksi kuin yksinpuheluiden sarjat kokoushuoneissa.
Kuinka moni teistä tietoisesti ja järjestelmällisesti kokeili ja mittasi uusia käytäntöjä ja työkaluja? Vai kävikö niin, että jos uusi työtapa syntyikin, siihen kompastuttiin enemmänkin vahingossa?
Jos arvioimme tulevaisuuden työmallia vanhojen tehtävänkuvien pohjalta, on suuri riski, että hybridityö kutistuu sisarkateuden tyyppiseksi kinaamiseksi siitä, onko etätyö lopulta oikeus vai lisäkompensaatiota vaativa rasite. Tulevaisuuden voittajaorganisaatioissa työ ositetaan eri tavalla kuin nyt. Möhkälemäiset työnkuvat jaetaan uudelleen, osa tehtävistä annetaan koneille ja ihmiset pitävät ne, joissa suhteellinen etumme on paras.
Tämä muuttaa uralla etenemisen. Se muuttaa yrityksen sisäisiä valtasuhteita ja pakottaa yritykset organisoitumaan uudella tavalla. Se antaa mahdollisuuksia lattiatasolle ja ylempään johtoon, mutta ajaa vaikeuksiin ”keskikyvykkäät” ihmiset.
Missä sinä olet silloin?
Matti Apunen toimii keynote-puhujana HPR-seminaarissa 30.11.2021. Ilmoittaudu mukaan seminaariin!